#161: Ikuiseen rauhaan. Valtio-oikeudellinen tutkielma [Zum ewigen Frieden. Ein philosophischer Entwurf] (3rd Finnish edition 1989; orig. 1795) by Immanuel Kant. Finnish translation and introductory preface by Jaakko Tuomikoski

Ranskan vallankumouksen vuosina ilmestynyt rauhan- ja konfliktintutkimuksen varhainen klassikko

Kantin (1724-1804) ajatus ihmisen moraalisesta imperatiivista on, että omantunnon velvoittavan käskyn voimasta on rauhaa pidettävä päämääränä. Siveellisen velvollisuuden ollessa kyseessä ei tule ottaa huomioon mitään muita seikkoja. Ikuisen rauhan vaatimuksen toisena perusteena on se yleissääntö, että jokainen ihminen on itsessään oma tarkoituksensa eikä toisten tarkoitusten välikappale. Näin ajateltuna sanapari ikuinen rauha vaikuttaa Kantista liikasanaisuudelta: määre ikuinen ei sinänsä tuo mitään uutta vallitsevan rauhan tilaan.

Kant hahmottelee tässä teoksessa maailmaa, jossa ihmiset ovat maailmankansalaisia ja elävät lakien ja omantunnon velvoittamina ikuisen rauhan tilassa. Henkilökohtaisen moraalin ohella keinoja yleismaailmallisen rauhan saavuttamiseksi ovat valtio-oikeus, kansainoikeus ja maailmankansalaisoikeus. Tasavaltainen, eli nykykielellä ilmaistuna parlamentaarinen, valtiojärjestys on rauhan elinehto. Sen ohella esitetään hahmotelma valtioliittojärjestelmästä, joka rauhansopimuksilla ja maailmankansalaisuudella takaisi sotien loppumisen.

Kant korjaa Hobbesin lauseen status hominum naturalis est bellum omnium in omnes muotoon status hominum naturalis est status belli omnium in omnes: ihmisten luonnollinen olotila ei ole kaikkien sota kaikkia vastaan, vaan sodan tila kaikkia vastaan. Katsannon mukaan ihmiset, joita eivät sido ulkonaiset ja yleiset lait, luovat ja ylläpitävät luonnontilassaan vihollisuuksia. Tuo olotila on jatkuvaa loukkausta muiden oikeuksia kohtaan. Rauhan tila luodaan yksistään lakien turvin: rauha on siis järjestetty olomuoto.

Ikuiseen rauhaan on selkeä teos, jota on ilo lukea. Kantille tyypillisesti kirja etenee määrittelyjen kautta. Varsinaisessa tekstiosassa esitellään alustavat ja lopulliset määritykset valtioiden välistä ikuista rauhaa varten; lisäysosioina ikuisen rauhan takeita hahmotellussa maailmanjärjestyksessä; liitteinä pohdintoja moraalin ja politiikan yhteensopeutuvaisuudesta; sekä täydennyksinä ehdotuksen lähteinä toimineita yleisen historian, antropologian ja oikeusopin johtavia aatteita ja pykäliä. Määritykset muistuttavat (kielto)lakihahmotelmia ja ihmisoikeuksien julistuksen sanamuotoa.

Esitys on suppeahko, mutta tarjoaa silti monenlaista pohdittavaa. Sodankäynti silloisen/nykyisen maailmanjärjestyksen pohjana on mielenkiintoinen ajatus. Kant mm. esittää arveluja, joiden mukaan monet yhteisen alkujuuren omaavat kansat ovat joutuneet toisistaan erilleen nimenomaan sotien seurauksena, eivät omasta halustaan. Näin myös suomalaiset, lappalaisiksi nimitetyt, [ovat] joutuneet uudempana aikana yhtä kauas erilleen unkarilaisista, kun goottilaisia ja sarmaattisia kansoja on tunkeutunut niiden väliin.

Immanuel Kant (Filosofia.fi)

#160: Paddy Clarke hähhähhää [Paddy Clarke Ha Ha Ha] (1994, orig. 1993) by Roddy Doyle. Finnish translation by Leena Tamminen

Hauska, elämänläheinen romaani lapsuudesta ennen kulutushysteriaa

Irlantilaispojat vauhdissa 60-luvulla! Kymmenvuotiaan Dublin ja maailma ovat melkoisen hauskoja, käsittämättömiä, ihanasti vinksallaan olevia paikkoja. Lapsen kielellä kirjoitettu teos on upeaa luettavaa — voi vain arvailla, millainen lukukokemus se olisi alkukielellä. Kirja valloittaa aitoudellaan; ehkä Paddyn puuhista saa eniten irti juuri aikuislukija. Kehitystä tapahtuu Paddyn seuratessa vanhempien kiistoja ja arvaillessa erinäisiä syy- ja seuraussuhteita. Aivan puhdasoppiseksi kehitysromaaniksi en Hähhähhäätä silti luokittelisi.

Kirja sai Booker-palkinnon vuonna 1993.

Roddy Doyle
Roddy Doyle (Wikipedia)
Paddy Clarke Ha Ha Ha (Wikipedia)

#157: Jääkiekkoilu kuvina (1968) by Václav Frýzek
#158: Vanttu ja pässi (1986) by Maikki Harjanne
#159: Islanti: lämmin maa pohjoisessa (1998). Photographs by Sigurgeir Sigurjónsson, texts by Torfi H. Tulinius

Vapautuksia:

Тень спрута Viipuri, Venäjä
Volshebnye skazki Losevo, Venäjä
The Lamplighter Lappeenranta
Vaihdokkaat Pyynikin näkötorni, Tampere
Korpisoturit Pyynikin näkötorni, Tampere
Greenwallin kartano Pyynikin näkötorni, Tampere
Sydänyön muistot Pyynikin näkötorni, Tampere
Kätketty salaisuus Pyynikin näkötorni, Tampere
Rikas ja kunniallinen Pyynikin näkötorni, Tampere

We're back from our mini-trip to eastern Finland and the Russian republic of Karelia. Driving from the city of Vyborg to the shores of Lake Ladoga and back in search of the past and in shock of the delapidated present proved an interesting journey.

Visiting the area that used to belong to Finland before WWII, I was thinking about the overlap of landscapes and mental spaces, and came up with the following model of four possible combinations:

1) Total overlap / multiple-layer landscape:

There are multiple temporal layers in the viewers' mental image of the landscape. The past and the present coexist in the mind's eye: buildings that no longer exist can be vividly felt as part of the view. People who have lived in Karelia prior to 1945 would no doubt experience the landscape in such a layered re-vision consisting of fully authentic mental material.

2) Reconstructed dual/multiple-layer landscape:

With the help of sufficient documentary material and motivation, it is easy to imagine and reconstruct the layers of history for a landscape. The children of the Karelian evacuees in Finland most likely use the restored information from their parents and apply this level of viewing when visiting Karelia.

3) Imagined layers in a landscape:

The landscape itself triggers an imagined layer of the past. Such a layer is of necessity a purely imagined space which is based on nonexisting, partial, or unreliable facts. Visiting historical sites of aesthetical/ornamental content in a foreign country usually evokes such a viewing. Visitors to Karelia with no personal or emotional ties to the sites apply this level of viewing.

4) Single-layer landscape:

The landscape does not encourage any temporal layers outside the present moment. A complete lack of layers does in no way reduce the potential charm of the landscape, of course.

Vyborg/Viipuri (Wikipedia)
Sakkola (Wikipedia)
Rautu (Wikipedia)
Metsäpirtti (Wikipedia)

Eilen illalla oli Koulukadun golfkentällä nuoriamiehiä pelaamassa. Kulkiessani ohi eräs heistä tokaisi:

— Vittu mikä mursu!

***

Varsinainen Muppet Show -tyyppi sen sijaan oleilee mahassani. Aamuisessa rakenneultrassa todettiin kaiken olevan kunnossa. Veijari on edelleen todella liikkuvainen, sukupuoltakin päästiin möyrinässä hyvin arvailemaan. Pippeliä tai kivespusseja ei näkynyt: pikkukultamme on siis joko tyttö tai vielä kehittymätön poika. Painoksi arvioitiin 330 grammaa.

Tuore kasvokuva on aika uskomaton kurkistus:


Rv 20+1. Musta ympyrä ei ole silmä. Silmäluomi on kiinni sen vasemmalla puolella. Jalkapohja tai nyrkki osoittaa kameraa kohti.


Kuin kaksi marjaa?

Rv 13+5

#156: Raise The Red Lantern (1993, orig. 1990) by Su Tong. English translation by Michael S. Duke



The book consists of three long novellas: 'Raise The Red Lantern', 'Nineteen Thirty-four Escapes', and 'Opium Family'.

The brutal realities of the provincial China of the 1930s—wallowing in the dark worlds of prostitution, poverty, and drug addiction; the impenetrable and the penetrable of the human mind—provide Su Tong's prose with its stunning tension. Thoroughly enjoyable and gripping, this book is a book of deep nuances of the sensual and the tragic. It only remains to ponder how much of the overall emotional content is universal and how much is particular to rural China of a set period of time; and how much of the original remains ever incomprehensible (in the dark, that is) outside that specific cultural frame.

A true item of beauty—kudos for the spot-on cover design as well.

Su Tong (蘇童) is the pen name of the Chinese writer Tong Zhonggui (童中贵), born in Suzhou in 1963 and now based in Nanjing.

Su Tong: interview in China Daily (2003)

Floso aparas
sur la surfaco, donas
sua unika
simpla judiko: aquo
dextre, aquo sinistre

Sumervespere
ti bremi inter kani
nur bruisegas:
quale se ulu dansas
flamenko en la kayo.

Tyyliharjoituksia ("exerci di stilo") esas mea traduki di la poemi di finna poeto Arto Lappi ek la kolektado Oravan portaat.

Tyyliharjoituksia XIII

My free copy of The Koran arrived from Penguin today.

Blog a Penguin Classic [02/05/08]

#155: Runot 61-66 (2008; original collections 1961-66) by Pentti Saarikoski. Eds. H.K. Riikonen and Janna Kantola



Olen oppinut Helsingin, minulla on reittini, aina olen kadulla
ja aina olen poissa,
muissa maailmoissa,
maailmoissa joita ei enää ole, ja maailmoissa
joita ei ole vielä,
nyt ei kukaan keskustele kanssani

(Helsinki-runon Tähänastisissa runoissa julkaistusta versiosta)

Tuore kooste Saarikosken läpimurtotuotannosta sisältää runoja kokoelmista Maailmasta (1961), Mitä tapahtuu todella (1962), Kuljen missä kuljen (1965), Laulu laululta pois (1966) ja Ääneen (1966).

Saarikosken runoista pitäisi sanoa jotain sellaista että vain lapset ja vähämieliset ymmärtää.

Nämä menivät vanhalta fanilta selaten läpi: osaan monia yhä ulkoa. Tällä kertaa, lähinnä pinnallisesti lukien, mielessä pyöri koko ajan jokin Calderin mobile. Virkistävää luettavaa tämä silti on kaikessa tuttuudessaan ja tuntemattomuudessaankin: mobilisti-tyylitaiturin pyörryttävää edelläkäyntiä, Saarikosken kasvavan julkisuuden ja "hovin" muotoutumisen ja suomalaisen politiikankin ajankuvaa.

Tänä keväänä ilmestyneessä kirjassa varsinaisesti uutta ovat vain toimittajien jälkisanat. Selitysosio on suurelta osin yhtäpitävä Tähänastisten runojen (1978) vastaavan kanssa.

Pentti Saarikoski (Wikipedia)
Pentti Saarikoski 60-luvun keskellä (YLE Elävä arkisto)
LJ-entryni Douglas Robinsonin Saarikoski-kirjasta Pentinpeijaiset [25/12/07]

#154: Biche (2001) by Stephanie Theobald



[--] includes anecdotes on sex with a sumo wrestler, onanism at a Jean Paul Gaultier party and the secrets of French train toilet cubicles.

The adventures of a bunch of late-Eighties bohemians, British twentysomethings eking out a living among the seediest of the Paris underworld

The European equivalent of Generation X, perhaps? No. The difference in mentality lies in the fact that while George's gang are wannabes desperately seeking hip, GenX-ers are fundamentally marked by their disillusionment and lack of ambition.

The characters are a delicious bunch and in fact my only reason for keeping on reading. The plot is below mediocre: basically a disconnected set of episodes related in various ways to hetero-, homo-, or bisexual acts. In a world of sex, fashion, and fashion faux-pas, the details most certainly have an authentic Clignancourt whiff; but whatever vivacity they may add, Minitel sex channels or the odd Arab in the corner do not suffice to save the story. Somewhere along the trot, I got bored.

This lightweighter of a summer read does have its undercurrent, however. Biche (French for 'chick') was critically acclaimed for its overt descriptions of female sexuality; Theobald has been claimed to be doing to Paris what Maupin has done to San Francisco. Biche provides a new interpretation of the concept of being femininely vulgar. The book is based on the author's experiences of living in the low-rent Barbès-Rochechouart area; Theobald says she wrote it as a reaction to a city steeped in male myths of Hemingway and Miller taking "whores" to buggy hotel rooms, the Marquis de Sade and Georges Bataille churning out "intellectual eroticism" and singers like Serge Gainsbourg drooling through their Gauloises. The wannabe mentality can be interpreted as an analogy to the modern struggles of women—in the field of sex and eroticism, that is. This ideology somewhat explains the fleeting references to Kristeva and Bernard-Henri Lévy, which would otherwise appear very contrived indeed.

'Unabashedly Parisian': a review in ParisVoice

Kirjavinkit.netissä on meneillään kilpailu, jossa pääpalkintona läjä luettavaa. Käypä vilkaisemassa.

Suomen etunimet -sivustolla ohitettiin tänään 82 000 kerätyn nimen rajapyykki. Hyvä me!

Suomen etunimet on maamme ainoa julkinen Suomessa käytössä olleiden/olevien etunimien laaja kokoelma.

Tutustumisen arvoinen on myös huimaa vauhtia kasvava wanhojen nimien kokoelmamme osoitteessa http://vcust127.louhi.net/nimet/wiki/Vanhoja_nimi%C3%A4. Näitä hauskoja ja kiinnostavia nimiä menneiltä vuosisadoilta ei nykyinen Suomen Väestörekisteri tunne. Rekisteri nimittäin luotiin vasta vuonna 1964, eikä siihen sisällytetty ennen tuota vuotta kuolleita henkilöitä.

Kuvataideviikkojen anti, ainakin Pekilossa, oli kaikin puolin tyydyttävä. Mieleen jäi jostain syystä Milja Viidan hypnoottinen lyhytelokuva Ceremony (2007). —Kannatti taas käydä!

Samaisella Mäntän-reissulla tuli vapautettua kevyttä kesään pikkupaikkakuntahaasteen innoittamana.

Tähänastiset kesäkylävapautukseni:

Juupajoki:
Paratiisisaari (kuva) [catch, kirja kulkeutunut Lapualle]
Sormus; Menneisyyden tuulet; Bettinan rakkaudet

Mänttä:
Saalistus Barentsinmerellä
Tähtitaivas

Pirkkala:
Virolainen, tasavallan isäntärenki (kuva) [catch ja uusi jäsen]
Maltan enkeli
Julkinen salaisuus (kuva)
Kuohuvat tunteet (kuohahtanut kuva)
Da Vinci -koodi (kuva)

Ruovesi:
Suloinen kosto

#153: Kamut sunnuntaisarjat 4: toivoa täynnä (1999) by Patrick McDonnell. Finnish translation by Asko Alanen



Katin ja Jalon seikkailuja mukaan BCTampereen Kallenaution kesäretkeltä

Kamujen sunnuntaisarjat ovat täynnä oivalluksia, hienoa piirrostyyliä ja filosofointia. Mutta sarjojen huumori perustuu myös eläinten ja eläintenomistajien tarkkaan havainnointiin. Tekijä tuntee kyllä hyvin myös satu- ja loruperinteemme. Sarja alkoi ilmestyä vuonna 1994.

Albumi sisältää sunnuntaisarjat ajalta 22.2.1998 - 11.4.1999.

Vanhahtava Krazy Kat -tunnelma ja aivan omanlaisensa huumori valloittavat. Kamuihin on yllättävän vaikea suhtautua, kun piirrosjälki on ylirento ja jokainen sivu tuo mukanaan jotain odottamatonta — näinhän sen tietysti kissojen ja koirien kanssa pitääkin mennä.

Ihan paras oli viimeisen sivun "Kissat ovat parempia kuin koirat" -sadetanssi.

http://muttscomics.com/

#152: Paratiisisaari [Lost Laysen] (1996, orig. 1996/1916) by Margaret Mitchell. Ed. by Debra Freer; Finnish translation by Päivi Isosaari



Tuulen viemää ei jäänyt ainoaksi.

Etelämerelle sijoittuva Paratiisisaari on esimerkki romanttisesta pulp-meriseikkailusta, jollaisia lienee ollut runsaasti saatavilla vuonna 1916. Kuusitoistavuotiaan Margaret Mitchellin kirjoittamaksi se on tyylipuhdas perustuote.

Itse tarina on lyhyt, 45 sivua, ja edition alkuosa kertookin runsain valokuvin ja kirjein parikymppisten Mitchellin ja Henry Love Angelin salatun rakkaustarinan. Mitchell antoi Lost Laysenin käsikirjoituksen uskolliselle kosijalleen, ja se löydettiin vasta Angelin jäämistöstä 75 vuotta myöhemmin.

Flirtti-Margaretin henkilökuva tai Paratiisisaaren yhtymäkohdat Tuulen viemään eivät ihmeemmin jaksa kiinnostaa.

Margaret Mitchell (Wikipedia)
Margaret Mitchell
Book review: Lost Laysen

#151: Kaupunki [Die Stadt] (1992, orig. 1921) by Max Weber. Finnish translation and preface by Tapani Hietaniemi

Kaupunki-kirjassa Max Weber kysyy, miksi eurooppalainen maailma erkani omalle erityistielleen islamin maiden, Intian ja Kiinan sivilisaatioiden joukosta. Tärkein tekijä oli Euroopalle tyypillisen, porvarillisen kaupungin synty keskiajalla.

Max(imilian) Weber (1864–1920) oli saksalainen historioitsija, taloustieteilijä ja yhteiskuntateoreetikko. Hänen laajasta tuotannostaan keskeisimmäksi on noussut teos Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1904–05).

Sivilisaatiohistoria-sarjan klassikkoteos on oikeastaan hämärähkö ja viimeistelemätön kirjoitelma, jota ei koskaan aiottu julkaistavaksi sellaisenaan.

Esseessä hahmotellaan modernin kapitalismin ja rationalistisen markkinayhteiskunnan syntyä. Kaupungin käsikirjoitus oli ensimmäisiä taloudellisia teorioita kaupunginmuodostuksesta; se lienee kuitenkin pohjautunut Werner Sombartin esseeseen kaupungista. Kirja on yleiskatsaus, ei missään nimessä määritelmä. Pääasiassa siinä vertaillaan antiikin polista ja porvarillista esiteollista kaupunkitaloutta. Lisäksi se välttää yksinomaan taloudellisia määrittely-yrityksiä ja keskittyy niiden ohella erilaisten kaupunkimallien poliittiseen ja oikeudelliseen luonteeseen. Kaupungille olennaisia piirteitä ovat harjoitettujen elinkeinojen monipuolisuus sekä säännönmukainen hyödykkeiden vaihto ja kaukokauppaan nojautuvat markkinat. Weber erottaa kolme ideaalista kaupunkityyppiä: kuluttajakaupunki, tuottajakaupunki ja kauppiaskaupunki. Monet kaupungit ovat myös säilyttäneet läheisen yhteyden maatalouselinkeinoihin; ne ovat "peltokansalaiskaupunkeja".

Hietaniemen editiossa esseestä on rekonstruoitu viisi selkeästi erottuvaa jaksoa: 1) kaupungin käsite ja erilaiset kaupunkikategoriat, 2) itämaiden ja länsimaiden kaupungit, 3) kaupunkien kehitys länsimaissa antiikissa ja keskiajalla, 4) kaupunkivapauden kehitys patrimoniaalibyrokraattisen valtion syntyyn asti antiikissa, myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa ja 5) Rooman hallitsevan kerrostuman erityinen luonne.

Kulttuurirelativisti Weber ei yletä käsittelyään teollistuneeseen, urbaaniin kaupunkiin asti. Tässä mielessä kirja on hienoinen pettymys.

Max Weber
SocioSite: Max Weber

Penetras nubon
obtuzbeka anado.
Seque trairas.

Flori di pomo
qua vento forportas —
en prat-danseyo
partio kontinuas
proximeskar foresto.

Matine vento
en la plajo aspektas
kelke docila:
komencas en la kabo
la krii di muevi.

Mem dementuli
kun lia flegistini,
me fortune te.
Ultempe sama nomo:
problemo, kuracivo.

Tyyliharjoituksia ("exerci di stilo") esas mea traduki di la poemi di finna poeto Arto Lappi ek la kolektado Oravan portaat.

The Tyyliharjoituksia ("exercises in style") series shows my progress with the leisurely Finnish-to-Ido translation of Arto Lappi's haiku and tanka poetry from his 2004 collection Oravan portaat.

Tyyliharjoituksia XII

#150: Löytöretki maisemaan. Suomalaisuus kuvataiteessa 1700-luvulta nykypäivään (1984). Ed. by Anneli Ilmonen

Löytöretki maisemaan -näyttely oli esillä Tampereen taidemuseossa 17.9.-20.11.1984. Näyttelykirjan on toimittanut tuolloinen museonjohtaja Anneli Ilmonen. Artikkelien kirjoittajina ovat Kalevi Pöykkiö, Hannes Sihvo, Matti Klinge ja Niilo Söyrinki.

Millainen on stereotyyppinen suomalaismaisema? Miksi tietyt elementit valitaan usein maisemakuvaukseen; mitä halutaan esittää ja kenelle? Miten maisema näyttäytyy kotimaisessa kuvataiteessa, entä kirjallisuudessa? Miksi sinivuokko ja lumilaikut, teeriparvi ja talviset koivut, nevan tupasvilla ja poutainen kesätuuli istuvat edelleen tiukasti alitajunnassamme?

Kalevi Pöykkiö kertaa taidehistoriasta suomalaisen maisemataiteen kansalliset ja kansainväliset piirteet, mm. Düsseldorfin ja sittemmin Pariisin vaikutuksen suomalaiseen taiteeseen. Oiva lisä/rinnaste kuvataiteeseen muilta osin keskittyvään kirjaan on Hannes Sihvon kirjallisuuskatsaus. Hän tarkastelee maisemaa sanamaalarien kuvauksissa: Runeberg, Juhani Aho, Joel Lehtonen, Sillanpää, Haanpää, Lassi Nummi. Samalla artikkelissa käydään läpi kirjallisen muodin pääsuuntaukset 150 vuoden ajalta. Matti Klinge kirjoittaa maisemakuviin sisältyvistä moraalisista ja esteettisistä arvoista ja velvoitteista: suomalaisuus fiktiona oli konservatiivista ja perustui pitkälti ihannointiin. Niilo Söyringin artikkeli taas esittelee maamme eri osien luonnonmaiseman tyyppejä ja niiden tunnusomaisia kasveja luonnontieteilijän näkökulmasta.

Muhkea teos sisältää runsaasti kuvia, joista suurin osa on mustavalkoisia. Värillisinä ovat mukana Werner Holmbergin Maantie Hämeessä (1860), Magnus von Wrightin Näköala Kaukolan harjulta (1850-luku), Fanny Churbergin Maisema Kemiöstä (1879), Hjalmar Munsterhjelmin Maisema Tuuloksesta (1899), Victor Westerholmin Koivuhaka (1888), Pekka Halosen Viimeiset jäät lähtevät (1916), Tyko Sallisen Kalpea aurinko (1911), Yrjö Saarisen Maisema Mutilasta (1943), Akseli Gallén-Kallelan Erämaajärvi (1892), Werner Åströmin Huvilan pihasta (1948), Kimmo Kaivannon Kun meri kuolee (1973), Rafael Wardin Auringon laskiessa (1977), Håkan Brunbergin Kappeli (1962) ja Reidar Särestöniemen Yhdessä yössä puhalsi pohjantuuli jängän kukkia täyteen (1971)

Pohdittavaksi jää, miten maisema tukee, luo tai muokkaa suomalaisuutta — tai suomalaisuus maisemaa?

Tampereen taidemuseo: omien julkaisujen myyntiluettelo

#149: Ultramoderni historia [Megamodern historia] (2007, orig. 2006) by Fredrik Colting & Carl-Johan Gadd. Finnish translation by Ulla Lempinen



Kaikki mitä olet halunnut tietää suklaamurukekseistä?

Usko tai älä, mutta esineiden historia on yllättävän vanhaa historiaa. Tämä kirja tarjoaa nykypäivän triviaaleja tiedonmuruja teknisistä vempaimista peleihin, kodinkoneisiin, lääkkeisiin ja populaarimediaan. Ajatuksen kustantama pokkari on heppoinen sadepäivän hupi.

Mulletheads-takatukan historia ja Starbucks-ketjun synty, mp3-soitin ja huppari... Viihteellisyys korostuu, kun havaitaan että teemoittain järjestetyt hakusanat eivät ole päätyneet suomennokseen aakkosjärjestyksessä. Hakemistokin puuttuu. Faktat ovat ehkä faktoja, mutta parhaimmillaankin pintaraapaisuja.

Suomennoksessa on paikoin tyydytty yllättäviin ratkaisuihin: esimerkiksi Scrabble-peli löytyy hakusanan "Alfapet" alta. Peliähän on myyty Suomessakin kauppanimellä Scrabble jo toistakymmentä vuotta. Kirjoittajakaksikolle pelin ruotsalaisversion nimi hakusanana on tietysti kotiinpäin vetoa. Muilta osin kirja painottaa hämäristä (viihteellis-ideologisista?) syistä kuitenkin amerikkalaisuutta; näin esimerkiksi matkapuhelimen kehityksestä saamme näemmä kiittää yksin Motorolaa.

Pubivisoihin kannattanee silti treenata tämänkin kirjan avulla.

Urheilijanuorukaisemme syke, 150, kuului tänään potkujen ja muun liikehdinnän takaa: kova hinku oli kuuluvuusalueelta pois.

Mittanauhalla arvioiden pituudeksi saatiin 16 cm.

Omat ulottuvuuteni ovat sitä luokkaa, että aivan kaikkea käsillä olevaa ei tarvitsisi syödä.

rv 17+1