?

Log in

Previous Entry | Next Entry

VALOA PIMEYDESSÄ

#35: Syötti [Mamac] (2007, orig. 1996) by David Albahari. Finnish translation by Kari Klemelä



Päällimmäisellä tasolla Syötti on metatason romaani romaanin kirjoittamisesta, ironiaakin kirjoittamisen mahdollisuuksista ja mahdottomuudesta, luomisen prosessista ja taiteen olemuksesta.

Samalla kappalejaoton pieni mestariteos on myös paljon muuta. Se on virtaavaa vettä tai tilkkutäkki sängyllä, se on meditaatiota maantieteen, todellisuuden muokkaamassa uomassa. Heiluriliikkeen ääripäinä toistuvat äiti ja kirjailijaystävä Donald, Jugoslavia ja juutalaisuus, kotimaa ja maanpako, Eurooppa ja Uuden mantereen sietämätön keveys, ylevä ja arkipäiväinen, muistot ja nykyisyys, äidin lämpö ja isän kylmyys, valo ja pimeys, toisto ja muutos. Lukijalle muodostuu tarkka kuva menneisyyden ja tulevaisuuden välillä sinnittelevästä minäkertojasta: draamallisesti ilmaistuna exit äiti, enter Donald. Faktuaalisesti tarkempi kuva piirtyy kuitenkin äidistä ja tämän monesta identiteetistä ideologisten ja maantieteellisten muutosten Jugoslaviassa.

Teemat ja aiheenkäsittely muistuttavat yhtä sinkoilevasta joukosta intertekstejä: Hal Sirowitz, Art Spiegelmanin Mausit, Samuel Beckett, jopa Henry James. Pienet vinkit viittaavat myös laajalle eteläslaavilaiseen kirjallisuuteen, Pavićiin, Kišiin. Alkuteoksesta löytyy paikallisväriä, rakkautta/yhteenkuuluvuutta kotiseutuun varmasti aarteeksi asti kertojan toistellessa ja maistellessa äidin puheenparsia. Tässä mielessä tarina on eräällä tasolla kokoelma sitaatteja: äidin fraaseja, kriittisen Donaldin mielipiteitä kirjoittamisesta, enenevässä määrin kertojan sekalaista elämänfilosofiaa ja kirjallisuusviitteitä.

Kirjan nimi, Syötti, on kysymysmerkki. Alkuteoksen nimi, Mamac, virittää yhteyteen 'äidin' ja 'syötin' välillä. Kuka virittää ansan kenelle? Onko avuttomuudessaan sympaattinen minäkertoja tehnyt romaanistaan syötin Donaldille? Haluaako hän lopultakaan ihailemaansa kirjailijanstatusta — vai kirjailijan? Äidin vangitseva puhe nauhalla toimii syöttinä menneisyyteen takertumiselle, mutta myös oppaana tulevaan. Onko vanha äiti-keskiö uuden Donald-keskiön houkutin? Kertoja-raukka tarvitsee tarttumapinnan: hän etsii syöttiä, mihin tarttua. Äidin (ja pojan) viisauksien maailmankuva on pakosti kyyninen: mutta kaiken rakentamisen ja purkamisen keskellä ihminen tarvitsee majakan, turvapaikan, kiintopisteen, äidin.

Zeniltä maistuvan meditaation kautta päästään lopulta filosofiseen perusytimeen, jossa vastakohdat täydentävät toistaan ja jossa millään ei ole merkitystä ja merkitys on kaikki. Alkaako filosofisen ja historiallisen toiston jälkeen lopulta muutos, vai johtaako muutos aina toistoon? Loppu jää avoimeksi kysymysmerkiksi, näyttämö pimenee.

Albahari lukeutuu tämänhetken arvostetuimpiin serbiankielisiin kirjailijoihin. Hän on julkaissut yhdeksän novellikokoelmaa ja yhdeksän romaania. Suomessa Albahari nähtiin Mukkulassa kesällä 2007. Syötti on tekijänsä suosituin ja palkituin teos. Sen suomalainen editio on Mansardan ansiokasta kustannustyötä, Kari Klemelän upea suomennos vuodelta 2007.

Sain tämän kirjan Kari K:lta. Se kuuluu pysyväiskokoelmaani, mutta lainaan sitä halukkaille. Tarna ainakin vaikutti kiinnostuneelta.

Arvostelu Kiiltomadossa