catharinal (catharinal) wrote,
catharinal
catharinal

POTKUJA

Marjaneh Bakhtiari, Toista maata [Kan du säga shibbolet?] (Otava 2010)



Kirjaa aloittaessani mielessä pyöri kaksi kysymystä: onko Bakhtiarilla ja Zadie Smithillä enää mitään eroa, ja voiko Bakhtiarilla olla Mistään kotosin -teoksen jälkeen uudenlaista sanottavaa.

Paljastui, että Toista maata on edeltäjäänsä kunnianhimoisempi ja syvällisempi, mutta ei välttämättä sirpaleisempi. Ollaan todella hyvin lähellä Zadie Smithiä; makuasia sitten on, haittaavatko yhtäläisyydet vai eivät. Tärkeää mielestäni on kirjan yritys tuoda esiin sitä, millä tavoin kulttuurit ja kulttuurien sirpaleet kohtaavat nyky-Ruotsissa — ja globaalistuvassa maailmassa.

Yhteiskunnat edustavat kehityksen eri asteita riippuen siitä, miten kauan kulttuurien kirjoa on niissä ollut ja miten laajaa ja sekoittunutta kirjo on: nyky-Ruotsi on paljon nyky-Suomea edellä, mutta monikulttuurista Kanadaa jäljessä. Suomalainen lukija lukee kirjaan lisäulottuvuuden: mitkä asiat ovat meillä toisin, mitä asioita meillä vasta aletaan huomata ensi kertaa, mitä asioita meillä ei vielä laajemmin kyseenalaisteta. Minä (suomalainen) voin vielä rehellisesti sanoa, etten tiedä miten maahanmuuttajiin pitäisi suhtautua: ainakin tämän kirjan valossa Ruotsi näyttäytyy paikkana, jossa moinen olisi poliittisesti moninkertaisesti epäkorrektia. Minä (suomalainen) olin myös hämmästynyt, kun Ruotsista lomailemassa oleva etnisesti korealainen ystäväni puuskahti aasialaisten omistaman ruokapaikan edessä Tampereella: ravintolan mainoskyltissä oli kiinalaisen näköinen ihminen (kuvasta olisi joutunut raastupaan Ruotsissa). Jo yhteiskuntiemme erilaisuuden takia on suuri ilo lukea kirja, joka ei pelkästään anna tietoa maahanmuuttajuudesta, vaan myös haastaa ajattelemaan ja jatkuvasti kyseenalaistamaan. Bakhtiarin romaanit eivät yritä esittää ratkaisua solmukohtiin, vaan kuvata tämänhetkistä ruotsalaista yhteiskuntaa. Mahdollisten ratkaisujen pohtiminen jää lukijalle.

Baranin ja Parisan Iranin-matka oli erityisen kiehtovaa luettavaa. Ellei mukaan olisi haluttu ottaa sinänsä symbolista sirpaleisuutta, kirja olisi kantanut vähemmälläkin henkilökaartilla: pelkällä Abbasin perheellä ja tyttärien Iranin-matkalla. Angloamerikkalaisuuden sirpaleissa sekä Ruotsissa että Iranissa olisi paljonkin tutkittavaa.

Kirjan kannessa otsikon ensimmäinen T-kirjain on kuvaavasti yhdistelmä Ruotsin lippua ja narrinhattua. Moneen suuntaan potkitaan.
Subscribe
  • Post a new comment

    Error

    Comments allowed for friends only

    Anonymous comments are disabled in this journal

    default userpic

    Your reply will be screened

  • 0 comments