catharinal (catharinal) wrote,
catharinal
catharinal

POIKKEUS

Beryl Markham, Yön yli länteen (Otava 1988). Alkuteos West with the Night (1942)



Tunnelmallinen, kuulasta lyyrisyyttä säteilevä kuvaus lentäjä Beryl Markhamin kolmestakymmenestä Afrikan vuodesta. Yön yli länteen on matkakertomus, rikas seikkailu, vauhdikas päiväkirja; se on lento kaukaisten maiden tunnelmiin, tapoihin ja tapahtumiin. Ja se on ylistyslaulu elämän loputtomalle lumolle, ilolle ja rohkeudelle! Beryl Markhamin muistelmateos ilmestyi jo 1942, mutta sen nostalginen runollisuus on ajatonta. Kiehtovassa valaistuksessa näyttäytyvät sotaa edeltänyt Itä-Afrikka, Sudan, Kenia, entinen Rhodesia ja sadunhohtoinen Tanganjika, maa jota ei enää ole…

Jopa oli jehu, tuo Beryl Markham. Samoin kirja on todella kiintoisa sekä aiheensa että kielensä puolesta — suomenkielisenäkin laitoksena. Alkutekstissä kielen voi olettaa olevan paikoin suorastaan säkenöivää: älykästä, dynaamista, kuivan humoristista monen englantilaisklassikon tapaan. Kerronta on kuitenkin kovasti omanlaistansa, kiinnostavaa, koukuttavaa, ei aivan suoraviivaista. Älkää antako kansitekstien tai esipuheen hämätä.

Lentämistä käsittelevissä luvuissa yhtäläisyydet de Saint-Exupéryn Yölennon [Vol de nuit] kanssa hätkähdyttävät. Metsästysretkistä ja hevostenkasvatuksesta kertovat luvut taas tuovat mieleen alojensa tyyppikaunokirjallisuuden. Tuloksena on aiheiltaan, teemoiltaan ja tyyleiltäänkin vaihteleva teos; kokoelma episodeja, jonka voi tulkita jopa muistuttavan Afrikan karttaa, koneesta katsottuna vain vähän kerrallaan näkyvää, harhaanjohtavan yksinkertaiselta vaikuttavaa. Lienevätkö silti vain pahojen kielten puheita väitteet, joiden mukaan Markham ei olisi itse kirjoittanut kirjaa, vaan sen olisi tehnyt joku tai jotkut hänen useista kirjailija- ja haamukirjailijamiesystävistään (joukossa de Saint-Exupéry)? Pikemminkin näyttäisi siltä, että kirjaan on punottu sekaan, ikäänkuin salaviesteinä, paljon enemmän henkilöhistoriaa kuin miltä päällisin puolin näyttää. Markhamin miessuhteiden on täytynyt olla aikoinaan lehdistössä laajalti käsiteltyjä ja hänen yhteytensä korkeakirjallisiin(kin) piireihin yleisesti tunnettuja. Ehkä miesystävien ja avioliittojen määrästä pääsee lopulta selville vain tunnistamalla kirjan tyylilajeista niiden tahalliset viitteet ja esikuvat? Onko kudelman sitten luonut Markham vai yhtä lailla älykäs haamukirjailija/editoija, on lopulta merkityksetöntä.

On tunnustettava, että paikoin kertojan tyylitaju hervahtaa ja kieli muuttuu yltiöromanttiseksi. Romanttiseksi lukemistoksi muistelmateos lienee tarkoitettukin, aikansa tyylillisten vaatimusten mukaisesti. Ei rakkausromanttiseksi eikä pahimman lajin kolonialistis-romanttiseksi, vaan tietynlaisen estetisoivan romantiikan hyödyntäjäksi. Nimenomaan tietoinen hyödyntäminen tuntuisi Markhamin tapaiselle naiselle ominaiselta, kirjoitustyössäkin.

Kun lukee paljon ja pyrkii lukemaan vielä enemmän, harva kirja jättää millään tavalla vahvoja muistijälkiä, puhumattakaan halusta lukea kirja uudelleen ja nauttia. Yön yli länteen on yksi harvoista; taidan myös tietää miksi.


Wikipedia: Beryl Markham (1902–1986)
Subscribe
  • Post a new comment

    Error

    Comments allowed for friends only

    Anonymous comments are disabled in this journal

    default userpic

    Your reply will be screened

  • 0 comments