catharinal (catharinal) wrote,
catharinal
catharinal

MINÄ JA MARGARETA (osa 21)

Kääntäjä ja kustantaja Kari Klemelän kunnianosoitus ystävälleen Albaharille on helmi (tai simpukka). Se on semioottinen tila ja tutkimusmatka, jonka ulottuvuuksien nuuskimiseen lukija voi uppoutua – ja päälle päätteeksi löytää toimintansa ennakoituna tekstistä. Se on erikoinen ja viettelevä teos, joka vaikuttaa reseptoreihin tehokkaasti ja pakottaa pohtimaan maailman ja tekstin, merkin ja todellisuuden, Kertojan ja lukijan suhteita; teos, jonka signaaleihin vastata, rehvakkaasti avautuakin, ja joka puolestaan voi avautua Hiekkakirjan tapaan (vaikka Kertoja päinvastaista väittääkin). Jokainen lukija sen sijaan itse päättää, mikä viihtymisen, alttiuden, reagoinnin tai provosoitumisen aste riittää; millaisia kysymyksiä tekstille ja itselleen haluaa esittää. Mestariksi Margaretan rinnalle ei taida kukaan yltää...

Tällaisia pieneksi naamioituvia suuria kertomuksia toivoisin julkaistavan Suomessa paljon nykyistä enemmän.

Klemelä on taiteilijaeläkkeellä, mutta Balkanin alueen kauno- ja tietokirjallisuutta julkaisevan Mansarda-kustantamon työ jatkuu.


David Albahari, Juotikkaat
Serbiankielinen alkuteos Pijavice 2006
Suomentanut Kari Klemelä
Mansarda 2020
346 s.
Subscribe

  • MINÄ JA MARGARETA (osa 20)

    Belgradilaisen ystäväni M ilanin mottona on lainaus Pavićilta: The inner side of the wind is the one which stays dry while the wind is…

  • MINÄ JA MARGARETA (osa 19)

    Juotikkaista kirjoittaminen on aivan varmasti liian ison hatun sovittelua. Lukijan osana on esittää joukko enemmän tai…

  • MINÄ JA MARGARETA (osa 18)

    Punnitaanko lopulta luottamusta toisiin ihmisiin vai kenties pelkkiin sanoihin? Tekstihän se todellisuutta luo, esittää ja heijastaa.…

  • Post a new comment

    Error

    Comments allowed for friends only

    Anonymous comments are disabled in this journal

    default userpic

    Your reply will be screened

  • 0 comments